Avokelavertailu – mikä on paras avokela 2022?

Kalastustarvikkeiden valinta voi tuottaa päänvaivaa, sillä edessä on erilaisten vaihtoehtojen monipuolinen viidakko.

Myös avokeloja on tarjolla useita erilaisia malleja ja etukäteen voi olla vaikea arvioida millainen on hyvä avokela ja etenkään mikä on se kaikista paras avokela! Tähän artikkeliin on koottu kattava avokelavertailu, joka auttaa sinua löytämään parhaiten käyttötarkoitukseesi soveltuvan avokelan.

Avokela testivoittaja

Kalastusvuosi 2022 on tullut alkuunsa ja voi olla aika tehdä kalastuskauden tilinpäätös pohtimalla mikä oli vuoden 2021 paras kela.

Shimanon avokelat johtavat monia avokelavertailuja ja ovat kahmineet monia testivoittoja. Shimano on kuuluisa ja arvostettu japanilainen yritys, joka valmistaa urheilukalastustarvikkeita, kilpasoututarvikkeita ja polkupyörän osia. Sillä on pääkonttorit Osakassa ja Sakaissa ja sen tuotteet valmistetaan pääasiassa Singaporessa, Malesiassa ja Kiinassa. Yrityksen on perustanut Shozaburo Shimano vuoden 1921 helmikuussa. Sen nykyinen pääjohtaja on Yozo Shimano ja sillä on lähes 12 000 työntekijää.

Monen mielestä Shimano Sienna 4000 FG -kela onkin markkinoiden paras avokela 2022. Tästä mallista löytyy kiintokela ja sen kampi sijaitsee kelan vasemmalla puolella. Kuulalaakereita tässä mallissa on kolme kappaletta ja tämän avokelan osat ovat erityisen laadukkaita. Shimano Sienna 4000 FG Avokela ei ole edes kovin kallis hankinta, sillä sen voi löytää noin 40 eurolla. Se kuitenkin auttaa sinua varmistamaan, että kalajutuissasi on mukana entistä suurempia ripauksia totuutta. Halutuin.fi-sivuston avokelavertailussa Shimano Sienna 4000 FG Avokela sai arvosanan 98% ominaisuuksistaan, 95% materiaaleistaan, 98% hinnastaan ja 89% kelaustuntumastaan. Sen yleisarvosana kyseisessä testissä oli 95%

Shimano Sienna 4000 FG Avokelan lisäksi testivertailuissa 2022 pärjäsi hyvin Okuma Helios SX. Okuma Helios SX sai edellä mainitussa avokelavertailussa ominaisuuksistaan arvosanan 95%, materiaaleistaan arvosanan 94%, hinnastaan arvosanan 95% ja kelaustuntumastaan arvosanan 96%. Tässä avokelamallissa on kiintokela sekä kahdeksan kuulalaakeria ja sen välityssuhde on 5 : 1. Okuma Helios SX on edellistä hieman kalliimpi vaihtoehto, sillä se maksaa noin 85 euroa. Myös tämän avokelamallin yleisarvosana oli halutuin.fi-sivuston testissä 95%.

PENN Spinfisher ylsi testissä kolmannelle sijalle aivan kärkikaksikon vanavedessä yleisarvosanalla 94%. Se sai testissä ominaisuuksistaan arvosanan 96%, materiaaleistaan arvosanan 94%, hinnastaan arvosanan 97% ja kelaustuntumastaan 89%. Tässäkin avokelassa on kiintokela. Kampi sijaitsee sen vasemmalla puolella ja kuulalaakereita tässä mallissa on viisi kappaletta.

Shimano Sienna 4000 FB avokela

250 grammainen huippuvalinta parasta avokelaa kaipaavalle. Ruostumaton runko tekee tästä pitkäikäisen kaverin kalastamisessa ja takaliikkeetön laakeri takaa laadukkaan käyttökokemuksen. Etujarrulla siima seis ja kalaa sisään!

Okuma Helios SX avokela

Kevyt 202 grammainen huippuvalinta laadukasta ja hyvää avokelaa miettivälle. Laakereita 8+1 ja hiilikuiturunko tekee kalastamisesta miellyttävmpää. RES-II tasapainotettu roottori varmistaa ettei kalan saanti jää avokelasta kiinni.

Mitä tarvitaan avokelan lisäksi?

Heittokalastus on upea harrastus, mutta pelkällä kelalla et vielä pääse alkuun, vaan tarvitset paljon muutakin.

Ensinnäkin sinulla pitää olla vapa. Suositeltava pituus heittokalastuksessa vavalle on noin 210 – 240 senttimetriä, mikä vastaa kokoa 7 – 8. Kelan ja vavan lisäksi tarvitset vielä siimaa, lukkoleikkurin tai perukkeen ja uistimia.

Heittokalastussetti on helppo kasata puukon tai saksien avulla! Myös muiden kalastustarvikkeiden kärkikastiin kannattaa tutustua erilaisten testien ja alan keskustelufoorumeiden kautta. Esimerkiksi suomi24.fi-sivuston kalastusosiosta löytyy vilkasta kalastukseen ja kalastusvälineisiin liittyvää keskustelua.

Kun valitset parhaan kelan lisäksi kalastussettiisi myös parhaan vavan, siiman ja muut varusteet, ovat entistä lähempänä entistä mehukkaampia kalajuttuja!

Miten pääsen heittokalastuksessa ja parhaan avokelan käytössä alkuun?

Ensimmäiseksi kela kiinnitetään vapaan. Avaa hieman vavasta löytyvää kelakiinnikettä ja aseta avokela siihen. Kierrä kelakiinnike tämän jälkeen jälleen kiinni. Kelakiinnike kannattaa kiristää melko kireälle, jotta kela ei heilu kiinnikkeessään. Vavoista löytyy hieman erilaisia kelakiinnikkeitä, mutta on yleensä helppo selvittää mistä kelan kiristäminen onnistuu. Voit yleensä myös vaihtaa kelan kammen kätisyyttä tarvittaessa.

Kun kela on kiinnitetty vapaan, on aika puolata siima ja laittaa se kelaan. Valitse kelasetin siiman paksuus setin suositusten mukaan. Valmistajat saattavat ilmoittaa useammankin kelaan sopivan siimapaksuuden, mutta perusperhokalastukseen kannattaa valita noin 0,30 millimetrin paksuus. Kun alat puolata siimaa, pujota se ainakin yhdestä vaparenkaasta lävitse ja sido se puolaan puolasolmua käyttäen. Ennen kuin sidot puolan kelaan, muista avata sen sanka. Kun siima on solmittu, palauta sanka kelausasentoon. Tällöin siima pääsee kulkemaan puolan kautta sangan taitse vaparenkaille. Nyt voitkin jo kelata siiman puolalle. Pidä siimarulla kelausvaiheessa pystyssä ja kiristä hieman kelattavaa siimaa. Näin siima pääsee puolautumaan tiukasti eikä kelalle pääse muodostumaan kierteitä ja löysiä siimakierroksia.

Älä puolaa avokelalle liian paljon siimaa, vaan jätä puolasta näkyviin 2 – 5 milliä. Jos kelaan on puolattu liikaa siimaa, se on liian täynnä, ja siihen tulee herkästi sotkuja. Jos taas kelalla on liian vähän siimaa, on se liian tyhjä, ja heitoista tulee tavallista lyhyempiä. Samalla otat riskin, että siima pääsee loppumaan, jos siihen tarttuu suuri kala.

Kun olet saanut siiman puolattua, pujota se kaikkien vaparenkaiden läpi ja solmi siiman päähän peruke. Käytä perukkeen kiinnittämiseen perukesolmua. Umpisolmuja ei kannata käyttää, sillä ne eivät tässä käytössä kestä. Ellet vielä osaa tehdä perukesolmua, nyt on viimeistään aika ottaa taito haltuun!

Muista avokelan huolto

Vaikka käytössä olisi avokela testivoittaja, tarvitsee kela aina asianmukaista huoltoa. Jopa tässäkin artikkelissa hehkutettu Shimano Sienna 4000 FG tarvitsee aktiivisessa käytössä säännöllistä huoltoa, jotta se pysyisi mahdollisimman pitkään käyttökunnossa ja jotta se toimisi mahdollisimman hyvin.

Avokelan kevyen huollon kalamies pystyy tekemään itsekin. Tämä kannattaakin tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun kalastuskausi on alkamassa ja mieli vetää jo antoisimmille kalastusapajille. Jos kalastusvälineitä käytetään aktiivisesti, kertyy niihin kaikenlaista likaa ja tästä liasta kannattaa pyrkiä pääsemään eroon. Erityisen haitallista on kelan sisään joutunut hiekka ja muut roskat, sillä ne voivat pahimmillaan tuhota avokelan koneiston.

Avokelan kevyessä huollossa aloitetaan purkamalla avokela osiksi. Tässä vaiheessa puhdistetaan kelan tärkeimmät kohdat. Liat poistetaan ja kelan liikkuviin osiin laitetaan öljyä sekä rasvaa. Jos haluat tehdä avokelan tehopuhdistuksen, voit uittaa kelan osia liuottimessa yksitellen. Vaikkapa tärpätti toimii hyvin tässä hommassa, sillä se poistaa kelan osista entiset voiteluaineet. Jos kalastat merivedessä, on erityisen tärkeää kurkistaa säännöllisesti kelan sisään.

Jos sinulla on käytössäsi halpa halpiskela, voi tuntua suurelta houkutukselta jättää huolto kokonaan väliin, heittää koko roska roskiin ja ostaa tilalle uusi halpiskela. Tämä ei kuitenkaan ole luontoystävällinen vaihtoehto ja aito kalastaja arvostaa ja kunnioittaa luontoa! Tästä syystä kannattaakin mieluummin nähdä hieman enemmän vaivaa ja huoltaa myös halpiskela kuntoon. Samalla opit arvokasta tietoa kelan mekaniikasta ja tämä oppi voi myöhemmin auttaa sinua määrittelemään missä mahdollinen vika sijaitsee. Sitä paitsi monen kalastajan mielestä kalastusvälineiden huoltotoimet ovat rentouttavaa ja mukavaa puuhaa, joka kuuluu oleellisena osana kalastusharrastukseen!

Mitä kelan huoltamiseen sitten tarvitaan? Ota esille kangasta, vanupuikkoja, rasvaa, öljyä ja ruuvimeisseli. Jos sinulla on käytössäsi kelasi mukana tullut käyttöohje, jossa eritellään kelan osat yksitellen, voi tästä kuvasta olla apua huoltotoimissa. Ellei kuva ole tallessa, kannattaa kokeilla etsiä kuvaa ja purkuohjetta netistä. Kelan öljyämiseen ja rasvaamiseen kannattaa käyttää juuri tähän tarkoitukseen suunniteltua öljyä ja rasvaa, mutta myös crc käy. Yleisesti ottaen rasvaa levitetään rattaisiin ja jousiin ja öljyä laakereihin ja akseleihin, mutta tästä voi olla kelakohtaisia poikkeuksia.

Perhokalastuksen perusteet – mitä on perhokalastus?

Mitä perhokalastus on?

Perhokalastus on ikivanha kalastusmuoto, jossa kalan luontaista ravintoa matkivalla syötillä eli perholla kalastetaan pinnalta syöviä kalalajeja, kuten taimenta, harjusta ja lohta.

Perhokalastus on monipuolinen ja mielenkiintoinen harrastus, jossa saa nauttia luonnossa olemisesta, jännittävistä kalan väsytystaisteluista ja uuden oppimisesta. Perhokalastusta voi harrastaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Oikeanlaisten ottiperhojen löytäminen parhaan kalansaaliin varmistamiseksi yhdessä elämyksellisten kalareissujen kanssa pitävät harrastuksen varmasti mielenkiintoisena.

Ja jos innostuu sitomaan itse omat perhonsa, voi perhokalastusta harrastaa silloinkin, kun ei ole varsinainen kalastusaika, sillä perhonsidonnassa riittää puuhaa ja opeteltavaa.

Tässä artikkelissa on kaikki perhokalastuksen perusteista ja alkeet perhokalastuksen ymmärtämiseksi.

Perhokalastuksen hienous piilee sen monipuolisuudessa

Perhokalastuksessa myöskään kalastuspaikat eivät ole koskaan liian kaukana, sillä perhokalastusta voi harrastaa monipuolisesti erilaisissa vesistöissä.

Varsinainen perhokalastussesonki on huhtikuusta syyskuuhun, mutta myös loppusyksy ja talvikin voivat tarjota kalasaalista.

Suomessa perhokalastukseen on erinomaiset edellytykset, sillä tuhansien järvien maassa riittää vesistöjä ja runsasta kalastoa. Kalastamaan pääsee helposti, sillä perhokalastusta voi harrastaa niin joissa, järvissä kuin merelläkin.

Perhokalastamisen parhaat kosket ja paikat Suomessa

Suomessa suosituimmat alueet ovat Keski-Suomen kosket ja Pohjois-Suomen vedet, mutta hyviä kalastuspaikkoja riittää muuallakin. Mielenkiintoista ja vaihtelevaa perhokalastuksesta tekee se, että sitä voi varioida monella tavalla. Paikan valinnalla on merkitystä siihen, mitä kalaa tulee saamaan, ja siten määräytyy myös kalastusvälineiden valinta, sillä eri perhotyypeillä kalastetaan eri kaloja.

  • Villiä taimenta löytää parhaiten Ylä-Lapin vesistä, Kuusamon koskilta ja Ruunaan koskilta. Mutta myös Läsäkoskelta tai Kuhmon koskilta, kuten Pajakkakoskesta, Akonkoskesta, Lentuankoskesta tai Änättikoskesta.
  • Lohijoet ovat Tenolla, Lapissa
  • Siikaa löytää Suomussalmen Hossan koskilta ja Lestijärven Valkeiselta
  • Haukea saa monesta paikkaa ja Etelä-Suomen jokivedet mahdollistavat myös toutaint, säynettä ja miksei myös särkeäkin

Perhokalastusvälineet

Perhokalastusvälineet poikkeavat suuresti virvelivälineistä.

Niiden käyttäminen on haastavampaa ja heittäminen tyypillisesti vaatii harjoittelua.

Perhokalastusvälineet luokitellaan kansainvälisen AFTM-luokituksen mukaan, joka on perhokalastusvälinevalmistajien luoma standardi, jolla siimat, vavat ja kelat luokitellaan. Numerokoodi tarkoittaa kokoluokkaa. Luokat ovat 0–24 ja yleensä saman luokan välineet sopivat yhteen, mutta poikkeuksiakin on.

Suomessa perhokalastukseen käytetään pääasiassa 1–12 luokkaisia perhokalastusvälineitä. Nämä menevät tyypillisesti seuraavanlaisten kalastuspaikkojen mukaisesti:

  • 1–3 luokkien välineet sopivat perhokalastukseen muun muassa pienissä puroissa
  • 4–6 normaaliin koskikalastukseen
  • 7–9 raskaaseen koskikalastukseen, järviin sekä merelle
  • 10–12 isoille lohijoille erittäin raskaaseen perhokalastukseen

Perhokalastuksen perusvälineitä ovat vapa, siima ja kela. Toisin kuin virvelöinnissä, jossa heitetään viehettä, perhokalastuksessa perho on erittäin kevyt ja heittämisen perusajatuksena onkin siiman heittäminen.

Perhokalastuksen heitot

Heittotekniikka on perhokalastuksen a ja o, ja perusheittoihin kuuluvat yliolanheitto ja rullausheitto.

Yliolanheitto
Rullausheitto

Perhokalastuksessa käytettävät perhot

Perhokalastuksessa käytettävät perhot jäljittelevät kalan luontaista ravintoa eli hyönteisiä, toukkia ja pikkukaloja, ja perhotyyppejä on monia erilaisia, kuten pintaperhot, uppoperhot, pikkukalajäljitelmät sekä hyönteisten toukkia jäljittelevät perhot. Perho valitaan sen perusteella, mitä kalaa halutaan pyydystää. Perhoja voi ostaa valmiina kaupasta tai sitoa itse.

Tyypillisesti käytettävät perhot ovat seuraavia:

  • Pintaperhot eli pinturit – ovat vedenpinnalla kelluvia hyönteisiä joita kala tulee syömään pinnasta
  • Uppoperhot, käytännössä perhoja jotka eivät sovi oikein muihin perhokategorioihin. Tyypillisesti mitään sen ihmeemmin mukailevan näköisiä perhoja joita moni ensikertalainen perhonsidonnassa myös sitoo
  • Larvat, pupat ja nymfit mukailevat vesihyönteisten kotelo- ja toukkavaiheita
  • Liitsit eli juotikkaita mukailevat perhot
  • Streamerit käsittävät pikkukaloja jäljittelevät perhot, tyypillisesti siis kalamaisia vaikka saattavat olla väreiltään myös kirkkaita
  • Lohiperhot – lohi on tuo kalasaalis jota moni tavoittelee. Tyypillisesti levysiipisiä lohiperhoja tai sitten putkeen sidottuja kettusiipisiä. Yleensä käytetään koukkukokoja #12 – #4/0
  • Haukiperhot ovat kokonsa puolesta kaikista suurimpia perhoja joka tyypillisesti kelpaa huonosti muille kuin hauille itselleen. Haukiperhojen kokoina on tyypillisesti #1/0 – #8/0
  • Meritaimenperhot on nimensä mukaisesti merellä tapahtuvan taimenen kalastamisesta ja sen perhoista. Perhoissa on tärkeä helppo heitettävyys, sillä merellä olosuhteet ovat usein haastavia ja heittojen tuilisi kuitenkin yltää pitkälle

Perhokalastuksen historia

Perhokalastusta pidetään vanhimpana harrastuksena harjoitettuna onkimismuotona, jonka juuret ulottuvat 200-luvun Makedoniaan, silloiseen Rooman valtakuntaan. Roomalaisen luonnontutkija Claudius Aelianuksen uskotaan kirjoittaneen ensimmäisen perhokalastukseen viittaavan tekstin kuvaillessaan makedonialaisia pyydystämässä täplänahkaisia kaloja, tarkoittaen taimenia, Astraeus-joella. Aelianus kertoo miesten käyttäneen kalastusvälineinä itsesitomaansa perhoa, jossa oli punaista villaa ja höyheniä, alle kahden metrin pituista vapaa ja punottua siimaa.

1400-luvun lopulla Englannin yläluokan tiedetään harrastaneen perhokalastusta. Vuodelta 1496 löytyykin nunnaluostarin johtaja Dame Juliana Bernerin kirjoittama ensimmäinen perhokalastusta käsittelevä essee, joka antaa niin kattavasti ohjeita kalastukseen ja kalastusvälineiden tekemiseen, että sitä voidaan pitää vieläkin pätevänä. Hieman myöhemmin, vuonna 1676, aristokraatti Charles Cotton kirjoitti ohjeita taimenen ja harjuksen pyytämiseen, ja häntä pidetään nykyaikaisen perhokalastuksen isänä.

Suomeen perhokalastuksen katsotaan saapuneen nimenomaan englantilaisten liikemiesten ja kalastusmatkailijoiden tuomana 1800-luvulla.

Kainuu on ollut keskiössä perhokalastuksen alkamisessa ja ammattimainen perhonsidonta alkoi Kajaanissa Herman Renforsin toimesta. Yhä 1950-luvulle tultaessa Suomessa sidottiin perhoja lähinnä englantilaisten oppien mukaan ja harrastus ei ollut vielä kovin yleinen kalliiden ja vaikeasti hankittavien välineiden vuoksi.

1970-luvulta lähtien perhokalastus alkoi kuitenkin yleistyä, kun Suomeen sopivia tekniikoita ja perhoja oli kehitetty enemmän, ja on siitä lähtien yleistynyt vuosi vuodelta siten, että nykyisin perhokalastusharrastajia arvioidaan Suomessa olevan jo kymmeniätuhansia.

Perhokalastuksella saatavat kalat

Perhoja käytetään pyytämään kalalajeja, jotka hakevat ravintoa veden pinnalta. Yleensä mielikuva perhokalastuksesta on lohikalojen pyytäminen virtaavasta vedestä, mutta perholla on mahdollista kalastaa lähes kaikkia kalalajeja.

Suomessa helpoiten saalista saa lohesta, taimenesta, kirjolohesta ja harjuksesta.

Taimen

Taimenta on täällä kalastettu jo sadan vuoden ajan, ja koska sitä on istutettu ympäri maata, sitä löytyy kalastettavaksi lähes kaikkialta.

Harjus

Pohjois-Suomen pääsaaliskala on harjus, jota esiintyy melkein kaikissa virtavesissä ja useissa järvissä.

Lohi

Lohijoet tarjoavat haastetta ja isoakin saalista, ja Teno-joki on suosittu kohde isoja lohisaaliita haluaville.

Hauki

Perholla on helppoa kalastaa myös matalista vesistä, kuten karikoiden ja kaislikoiden laidoilta, joista voi saada saalikseen haukea, josta on tullut yhä suositumpi kalastuskohde perhokalastajien keskuudessa.

Lähes kaikkialta Suomesta löytyvä siika on myös mainio kohde, tosin hieman haastavampi saada saaliiksi. Myös herkullisen makuista ahventa on mahdollista kalastaa perholla. Etelä-Suomen jokivesistä voi saada saaliikseen lisäksi toutaimen, turpaa ja säynettä.

Meritaimenen rannikkoperhokalastus on yleistynyt 2000-luvulla. Mahdollisuudet perhokalastuksessa ovat siis monet, joten aina voi löytää uusia kohdekaloja narrattavaksi ja oppia uutta, sekä tutustua uusiin kalastuspaikkoihin, niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Perhokalastusvälineet

Laadukkaat perhokalastusvälineet ovat tärkeä osa onnistunutta kalastuskokemusta.

Perhokalastajan perusvarusteita ovat vapa, siima ja syöttinä käytettävä perho.

Perhovapa

Perhovapa on useimmiten hiilikuituseosta. Lisäksi on lasikuituisia vapoja ja arvokkaimmat voivat olla bambua.

Vapoja on sekä 1-kätisiä että 2-kätisiä, joista ensiksi mainitut asettuvat pituudeltaan 210–330 cm:n välille ja jälkimmäiset 300–550 cm:n välille. Ne eroavat toisistaan lähinnä painon suhteen.

Painoluokituksen lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää siihen, millä nopeudella vapa palautuu taivutuksesta ja kuinka suurelle kaarelle se pystyy taipumaan. Hitaampi ja keskipainoinen vapa soveltuu paremmin aloittelijalle, koska se on helpompi käsitellä ja antaa enemmän virheitä anteeksi.

Perhosiima

Hyvään perhosiimaan kannattaa panostaa. Perhosiima saa aikaan vavan kuormittumisen ja mahdollistaa heittämisen ja on siten perhokalastuksessa kaikista tärkein elementti.

Siima on kaksikerroksista ja sen ydin takaa lujuuden, kun taas pinnoite takaa heitto- ja kalastusominaisuudet. Siimaa on olemassa kolmea erilaista: pohjasiima, heittosiima ja perukesiima.

Perhokelan pohjalle puolataan pohjasiima, jota saatetaan tarvita kalan pitkissä väsytystaisteluissa. Sitä on yleensä kelalla 10–200 metriä.

Seuraavaksi laitetaan heittosiima, joka ei ole tasapaksu, vaan esimerkiksi kärjestään paksumpi tai keskeltä paksumpi, joka ohenee päissä. Kärjestään paksua mallia kutsutaan ”weight forward” -malliksi (WF) ja keskeltä paksua siimamallia ”double taper” -malliksi (DT), joista WF-siimaa käytetään yleisimmin.

Lisäksi perhosiimat luokitellaan pinnoitteen antamien ominaisuuksien mukaan, joten on kelluvia F-siimoja (floating), hitaasti uppoavia I-siimoja (intermediate), uppoavia S-siimoja (sinking), nopeasti uppoavia FS-siimoja (fast sinking) ja kärkiuppoavia ST-siimoja (sink tip). Heittosiimaa voi olla noin 30 metriä.

Heittopään kärjessä on vielä kolmannen tyyppinen siima eli peruke. Perukkeen on oltava kartion muotoinen ja sen paksumpi pää sidotaan siimaan ja ohuempi perhoon, ja se varmistaa perhon laskeutumisen hallitusti veteen. Perukesiima on yleensä 1–9 metriä pitkä.

Harrastuksen alkuun pääsee helpoiten hankkimalla aloittelijalle soveltuvan perhokalastussetin, joka kattaa erilaisiin kalastuspaikkoihin sopivat perusvarusteet ja -välineet, joilla varmasti pystyy aloittamaan perhokalastuksen.

Käteviä perhokalastussettejä löytyy toki muillekin kuin aloittelijoille ja kaiken kaikkiaan valmis setti on helppo ja edullinen tapa hankkia kerralla kaikki tarvittava.

Perhokalastussettejä löytyy monia erilaisia, jotka on räätälöity esimerkiksi tietyn kalalajin, kuten hauen tai lohen, kalastukseen. Tarvittaessa kannattaa kääntyä aina asiantuntijan puoleen, jotta varmistaa sen, että hankkii oikeanlaiset ja laadukkaat perhokalastusvälineet.

Perhot ja perhonsidonta

Perhokalastuksessa käytettävien perhojen on tarkoitus jäljitellä elävää hyönteistä, toukkaa tai pikkukalaa ja siten saada kala kiinnostumaan tai ärsyyntymään perhosta ja tärppäämään.

Perhotyyppejä on monta erilaista, joiden ominaisuudet on tarkoitettu houkuttelemaan tiettyjä kalalajeja tietyntyyppisissä vesistöissä. Pintaperhot matkivat nimensä mukaisesti veden pinnalla kelluvia tai veden varaan joutuneita hyönteisiä ja niillä voi kalastaa lähes kaikkia virtaavan veden kaloja, mutta erityisesti niitä käytetään taimenen, harjuksen ja kirjolohen pyytämiseen.

Uppoperhot taas jäljittelevät tyypillistä kalan ruokaa veden pintakalvon alla ja uppoperhoihin lukeutuu esimerkiksi hyönteisten toukkia jäljittelevät perhot, kuten larvat, pupat ja nymfit, sekä juotikkaita jäljittelevät liitsit. Uppoperhot ovat parhaimmillaan kirjolohen, taimenen ja harjuksen kalastamiseen.

Perhokalastustavoista helpoimpana pidetään kalastusta pikkukalaa jäljittelevällä perholla eli streamerilla. Ne voivat muun muassa jäljitellä särkikaloja, ahvenia tai simppuja. Streamerit voivat olla 2–15 senttimetriä pitkiä ja niillä kalastetaan pääasiassa isoja taimenia, mutta myös muita isoja kaloja.

Lohien kesyttämiseen on suunniteltu erityisiä lohiperhoja ja niitä on hyvin monenlaisia ja kokoisia. Monella kalastajalla onkin oma mielipiteensä juuri parhaiten lohta houkuttelevasta perhosta. Lohiperhoja löytyy pienikokoisista pohjoisen kalavesiin sopivista aina isoihin ja tuuheisiin etelän vesistöjen perhoihin.

Hauen perhokalastuksesta on tullut suosittua viime vuosina ja siihen puuhaan löytyy hauen kamppailun kestäviä isoja haukiperhoja, jotka näyttävät eläväisiltä seisovassa vedessä ja houkuttelevat haukia.

Perhonsidonta

Monet perhokalastajat eivät halua ostaa perhojaan valmiina, vaan haluavat sitoa perhonsa itse. Perhonsidonnasta voi tulla monelle harrastajalle vähintään yhtä tärkeä osa perhokalastusta kuin itse kalastamisestakin.

Perhokalastus on jännittävää ja elämyksellistä, mutta entistä hienompaa siitä tulee, kun on osannut itse sitoa omat perhonsa ja oppii ymmärtämään, millainen perho toimii millekin kohdekalalle parhaiten.

Perhonsidonta on keskittymiskykyä vaativaa käsityötä, jossa perho rakennetaan erilaisista höyhenistä ja eläinten karvoista tai keinotekoisista materiaaleista sitomalla niitä sidontaan erityisesti kehitetyllä sidontalangalla koukkuun.

Perhonsidontaan tarvitaan erilaisia materiaaleja ja työkaluja riippuen siitä, millaisia perhoja aiotaan sitoa.

Välttämättömiä perustyökaluja ovat muun muassa perhonsidontapenkki, spigotti eli lankarullan pidin, sidontalanka ja sakset.

Erilaisten perhojen sidontaa on olemassa perhoreseptejä, jotka kertovat tarkkaan, mistä materiaaleista mikäkin perhon osa rakennetaan.

Ajan myötä harrastaja saattaa haluta kehittää omia perhoreseptejään sen mukaisesti, miten kalastusreissujen kokemukset ovat opettaneet siitä, minkälainen perho toimii syöttinä parhaiten.

Helpoimmalla tavalla perhonsidontaa oppii käytännön kurssilla tai jonkun opettamana, mutta videoista ja teoriakirjoista sekä internetistä löytyvistä perhoresepteistä saa myös apua. Erikoisliikkeet osaavat myös opastaa laadukkaiden perustarvikkeiden ostossa, jotta tulee valittua kaikki tarpeelliset ja oikeat välineet niiden perhojen tekoon, joita haluaa lähteä tekemään.

Perhokalastuskaupat

Perhokalastuksen aloittamisen ensiaskel on oikeanlaisten ja laadukkaiden välineiden hankkiminen. Kalastukseen erikoistuneet kaupat tarjoavat esimerkiksi käteviä perhokalastussettejä, joilla pääsee helposti alkuun.

Jos perhokalastuksen viehätys on saanut harrastajan jo koukkuun, perusaloitussetin jälkeen voi tehdä mieli laajentaa välinekokoelmaa ja siten myös saada vaihtelua siihen, mitä kaloja saalikseen saa.

Kaupoista löytyy paljon paitsi kalastusvälineitä, myös perhoja, kahluuvarusteita, reppuja, aurinkolaseja ja mielenkiintoista kirjallisuutta aiheesta.

Perhonsidontaa harkitsevalle tai sitä jo harrastavalle löytyvät sidontamateriaalit, työkalut, koukut ja sidontapenkit.

Kalastukseen erikoistuneet liikkeet palvelevat kalastajaa asiantuntevasti ja kaupoista voi saada välineiden lisäksi käytännön apua ja vinkkejä perhokalastukseen. Jos on perehtynyt jo etukäteen hieman perhokalastuksessa tarvittaviin välineisiin, ovat verkkokaupat kätevä ja nopea vaihtoehto tuotteiden kotiin saamiseksi, missä tahansa päin Suomea asuukin.

Oletuskuvan tekijänoikeudet: Carolyn Savell