Suomen luonnonkukat ovat kukkien aateleita!

Suomen luonnonkukat ovat yksi Suomen yleisimmistä kasveista, joiden lukuun sisältyy runsaasti erilaisia kukkia ja marjoja.

Näistä luonnonkasveista muutamina esimerkkeinä toimivat esimerkiksi mustikka, puolukka, hieskoivu, kotikataja ja kiiltopaju.

Tämä artikkeli esittelee pähkinänkuoressa Suomen kauneimmat luonnonkukat. Jos siis suomalaiset luonnonkukat kiinnostavat sinua, olet tullut oikean artikkelin pariin.

Suomen luonnonkukat

Suomen luonnosta löytyy runsaasti luonnonkukkia, joista tunnetuimmat lienevät nämä:

  • Valkoapila
  • Ahdekaunokki
  • Aho-orvokki
  • Ahokeltano
  • Aholeinikki

Tässä artikkelissa tutustumme lähemmin kahteen luonnonkauniiseen kaunottareen: ahdekaunokkiin ja aho-orvokkiin.

Ahdekaunokki on nimensä mukaisesti oikea kaunotar

1

Ahdekaunokki

Ahdekaunokin tieteellinen nimi on Centaurea jacea

Tutustutaanpa hieman lähemmin ahdekaunokkiin.

Tämä mielenkiintoisen näköinen kasvi kuuluu asterikasvien heimoon ja sädekaunokkien sukuun. Se on monivuotinen kasvi, joka kasvattaa vahvan juurakon.

Korkeudeltaan ahdekaunokki on 30–80 senttiä ja sen varsi on monivartinen. Kukat ovat kooltaan 3–4,5 senttimetrin levyisiä ja muistuttavat mykeröitä.

Kukka viihtyy luonnossa, erityisesti kuivilla niityillä ja kedoilla. Sen voi löytää myös ahoilta, laitumilta, metsänreunoista, joutomailta ja pientareilta. Kasvin parasta kukinta-aikaa on heinä-elokuu.

Nimensä mukaisesti tämä kasvi on oikea kaunotar – joskaan ei ehkä perinteisellä tavalla, vaan pikemminkin ahdekaunokki hurmaa persoonallisuudellaan ja ainutlaatuisuudellaan. Ahdekaunokin kanssa muita samaan sukuun kuuluvia lajeja ovat esimerkiksi keltakaunokki, mustakaunokki, ketokaunokki ja ruiskaunokki.

Aho-orvokki on herkän suloinen

1

Aho-orvokki

Ahdekaunokin tieteellinen nimi on Viola canina

Aho-orvokki kuuluu pikkuaho-orvokkien alalajiin ja orvokkikasvien heimoon. Tässä kukassa on jotakin herkän suloista.

Korkeudeltaan aho-orvokki on 8–40 senttimetriä. Sillä on lehdekäs varsi ja sen kasvuasento on rennon pysty. Kukkien väri on hennon sininen ja kukan sisäosat ovat valkoiset. Toisinaan esiintyy myös harvinaista kokovalkoista kukkaa. Tällaisen kukan edessä ei voi kuin ihastella sen kauneutta!

Aho-orvokin lehdet ovat korvakkeellisia ja kierteisiä. Niissä on myös ruodit. Aho-orvokin hedelmä on kota, joka sisältää 3 liuskaa.

Kasvi viihtyy kuivilla mäenrinteillä, melko kuivilla niityillä, kedoilla ja pientareilla. Kukan voi löytää myös tienvarrelta, avoimesta metsästä tai lehdosta. Myös kulo- sekä hakkuualueet ovat tyypillistä kukan kasvualuetta, samoin rantametsiköt, metsänlaidat, hakamaat, lehtoniityt ja harjunrinteet.

Kasvi on monivuotinen ja kukkii touko-kesäkuussa ja kesä-heinäkuussa. Moni päiväperhoslajeistamme pitää toukkavaiheessa orvokkikasveista ja käyttää niitä ravintokasveina.

Aho-orvokin kanssa samaan lajiin kuuluu myös metsäorvokki, suo-orvokki ja pelto-orvokki.

Tavallisimmat suomalaiset luonnonkasvit

Nämä kaksi kukkaa olivat vasta ensisoittoa siihen, mitä kaikkea tämä sivu tuleekaan pitämään sisällään. Tulemme kattamaan tänne paljon suomalaisia luonnokasveja monesta eri kasviheimoista. Luvassa on siis kasvikuvauksia mm. seuraavista heimoista:

  • Siemenkasvit
  • Havupuut
  • Sanikkaiset
  • Liekomaiset
  • Sammalet

Sivuston valmistuminen

5%

Hirvipilli tai hirvivaroitin varoittaa ja auttaa välttämään hirvikolareita

Hirvipillien tehtävä on edesauttaa välttämään hirvi- tai peurakolareita. Toimintaidea on suhteellisen simppeli, sillä varoitusääni perustuu hirvipillin läpi kulkevaan ilmavirtaan jonka kautta syntyy korkeataajusääni jonka villieläimet kuten hirvet tai peurat kykeenvät kuulemaan.

Tämä korkeataajuusääni ei kuitenkaan aiheuta häiriöitä matkustajille tai lemmikkieläimille, sillä tuo korkeataajuusääni kulkee eri kuulotaajudella. Tällöin hirvipillin kuuleekin ainoastaan villieläimet, jotka pitävät ääntä epämieluisana ja saa aikaan sen, että eläimet pysähtyvät. Tämä taas vapauttaa auton kuljettajalle mahdollisuuden reagoida paremmin ennen mahdollista yhteentörmäystä.

Paras hirvivaroitin: Hobi hirvipilli

Hobi hirvipilliä on tuotu Suomeen jo vuodesta 2004 lähtien. Tämä aito kanadalainen hirvivaroitin pyrkii vähentämään mahdollisuuksia joutua villieläinten kanssa kolariin.

Hirven kuuloalue pyörii 200 hertsistä yli 20 000 hertsiin. Hobi hirvipilli kykenee tuottamaan ääntä ainakin 40 000 hertsiin saakka.

Se miksi ihminen ei kuule hirvipillin ääntä johtuu siitä, että ihmisen kuuloalue päättyy noin 18 000 hertsiin. Normaali puhealue on 1000 – 6000 hertsin taajuudessa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijana toiminut hirvieläinasiantuntija Kaarlo Nygrén on yksi Suomen johtavista hirvieläintutkijoista, joka on vaikuttanut merkittävästi siihen, että Suomen maanteille on tullut hirviaidat.

Vuonna 2004 Hobin maahantuoja oli kontaktoinut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella toimineen Kaarlo Nygrénin ja suorittaneet yhteisesti Joensuun yliopiston kanssa Hobi hirvipillin tuottamien äänten taajuudet ja millä nopeudella ajettaessa hirvipilli ääntä lähettää – käytännössä siis toimiiko hirvipilli käytännön arjessa. Kaikki äänenspektrit ja äänitasot mitattiin sekä pakotetulla, että vapaalla ilmanvirtauksella ja todellisissa olosuhteissa.

Tässä testissä todettiin, että hirvipillin vaatiessa ilmaa eteen, että taakse, on perustoimintaidea läpivirtaustekniikka. Tutkimuksesta selvisi, että auton ajonopeuden ollessa 100 kilometriä tunnissa, hirvipilli tuottaa 102,7 desibeliä ääntä (jota siis vain villieläimet kykenevät kuulemaan).

Grand Teton NP-12
Lähde: https://www.flickr.com/photos/allan_harris/4901928416/

Onko hirvipilli humpuukia?

Hirvipilli on monessa Kanadan provinsissa pakollinen ja kehitetty Pohjois-amerikassa juurikin näihin olosuhteisiin. Sikäli kaksi kappaletta hirvipillejä maksaa halvimmillaan alle kymmenen euroa, joten investointi ei ole mahdoton – jos sillä saa aikaiseksi hirvikolarivaaran pienentämisen.

Moni taho kuitenkin kyseenalaistaa hirvipillin toiminnan, kuten vaikkapa Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen, jonka paras vinkki hirvikolarin välttämiseksi on pitää ajovalot kunnossa ja puhtaina sekä varmistaa, että ajettaessa katse hakeutuu riittävän pitkälle etsimään hirvieläimiä tien reunoilta.

Hirvipillin vaikutus villieläimiin

Hirvipillin tarkoitus on saada eläin pysähtymään ja kuuntelemaan hirvipillistä lähtevää korkeataajuista ääntä. Testien mukaan villieläimet lopettavat sen hetkisen toimintansa ja kääntävät korvansa tai päänsä jotta pystyvät reagoimaan mistä hirvipillin ääni syntyy.

Kun villieläin reagoi ääneen, jää tällöin kuitenkin vielä kuljettajan tehtäväksi reagoida villieläimeet ja pyrkiä välttämään kolaria. Olosuhteet, tilannenopeus ja kuljettajan reagointi ovat siis aina vaikuttavina tekijöinä siihen pystyykö hirvipilli estämään kolarin syntymistä.

Kokemuksia hirvipillistä

Hirvipillillä vältät hirvikolarit

Hirvikolarit liikennevakuutuksien korvaamista syistä ovat vähentyneet, mutta muut eläinkolarit ovat lisääntyneet merkittävästi kertoo Lähitapiolan toukokuussa 2020 julkaisema tiedote.

Osana syytä on peurojen lukumäärän kasvu, sillä peurakanta on kasvanut parin vuosikymmenen aikana yli 200%.

Vuosittain riistaonnettomuuksia tapahtuu suomessa n. 12 000 kappaletta, joista hirvikolareita on 1956 ja peurakolareita 6251 kappaletta.

Kolareiden välttämiseksi kannattaa muistaa nämä:

  1. Hirvieläinvahingot tapahtuvat tyypillisesti aamulla klo 7-9 välillä ja iltaisin 17-20 välillä. Juuri silloin kun päivä pitenee ja hämärä joko poistuu tai laskee.
  2. Ajonopeudella suuri vaikutus kolarin välttämiseksi
  3. Jos huomaat hirvieläimen, vähennä nopeutta välittömästi. Tarkkaavaisuus on siis a ja 0, jolla kolareita vältetään.
  4. Hanki hirvipilli, jolloin pienennät riskiä joutua hirvieläinkolariin

Oletuskuvan lähde: https://www.flickr.com/photos/jshakulinen/20374712875/